tiedättekö sen tunteen, kun ei tee oikeastaan mitään, ja se tuntuu jännittävämmältä kuin tavallisen elämän seikkailut yhteensä? mä tiedän nyt. oon niin tottunut olemaan koko ajan liikkeessä, että olin melkein unohtanut kuinka pysähtyä, edes hetkeksi.
tavallisella elämällä tarkoitan esimerkiksi tiistai-iltoja, joina istutaan kylmässä saunassa ja kuunnellaan lana del reyta, asuntoesittelyjä unelmakotia etsiessä ja ex-tempore hankittuja älypuhelimia (kyllä, vaihdoin mua jo 4 vuotta palvelleen entisen kännykkäni hetken mielijohteesta uuteen). oon viikon aikana lukenut satoja sivuja siitä liian paksusta kirjasta, josta sain myös inspiraation juoda torstaina meksikolaista olutta. samana iltana katsottiin dvd:ltä grease, soitettiin toinen toistaan nostalgisempia biisejä ja käytiin taas liian myöhään nukkumaan, niin että seuraavana aamuna pari kuppia kahvia ei riittänyt herättämään kunnolla.
päätin nyt viikonloppuna todistaa (lähinnä itselleni), että pystyn baarin avajaisten sijaan viettämään perjantai-iltaa kaverini kissan seurassa fiilistellen placeboa ja juoden oluen sijaan teetä. onnistuin. ehdinhän mä elää ensi viikollakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti